Blogi: Kaksikielisyys Pietarsaaressa – kaupungin historia ja sen vaikutus tänä päivänä
Pietarsaaressa on laadittu kaupungin historian ensimmäinen kaksikielisyysohjelma. Mutta miksi tämä ohjelma tehtiin?
Yksinkertaisesti: sille on syynä se, että asukaskyselyjen mukaan suomenkieliset viihtyvät Pietarsaaressa ruotsinkielisiä asukkaita selvästi heikommin. Suomenkielisessä vähemmistössä on tyytymättömyyttä kaupungin omalla äidinkielellä saataviin palveluihin. Suomenkieliset ovat myös tyytymättömiä siihen, kuinka hyvin Pietarsaaren kaupungilla työpaikkana huomioidaan suomen kieli.
Ohjelman tavoitteena on kaksikielisen kieliympäristön vahvistaminen; suomen ja ruotsin kielten läsnäolo kaikissa kaupungin palveluissa, tulevaisuuden suunnitteluissa ja rakenteita uudistettaessa.
Miriam Attiasta, Pietarsaaren ulkopuolelta tulevaa väestösuhteiden asiantuntijaa, alkoi kiinnostamaan, miten tämä nykytilanne on syntynyt. Mitä sellaista kaupungissa on tapahtunut, mikä on vaikuttanut suomenkielisten asemaan ja tämän päivän haasteisiin kieliryhmien kanssakäymisessä? Miltä Pietarsaaren historia näyttää suomenkielisten, entä ruotsinkielisten näkökulmasta?
Pietarsaari on ollut kaksikielinen kaupunki vasta runsaat 100 vuotta. Muutos tapahtui 1900-luvun vaihteen tienoilla teollistumisen myötä. Suurin työllistäjä oli Strengbergin tupakkatehdas. Väestönkasvu ja muutos tapahtui nopeasti; vuosina 1890–1910 kaupungin väkiluku kolminkertaistui. Enemmistö kaupunkiin muuttaneista ruotsinkielisistä oli lähiseudulta, kun taas suomenkieliset muuttivat tänne suomenkielisiltä alueilta. Suomenkielisten osuus nousi nopeasti; vuonna 1890 heitä oli 68, mikä oli 3,3 % pietarsaarelaisista, vuonna 1910 heitä oli jo 2599 eli 41,7 %.
Tällainen iso muutos, joka tapahtui aika lyhyen ajan sisällä, johti jännitteisiin kieliryhmien välillä, ehkä lähinnä siitä syystä, että yhteistä kieltä ei aina ollut. Ehkä mukana oli myös muutoksen pelko. Työväen keskenkin tapahtui konflikteja: vaikka suomen- ja ruotsinkielisiä naisia yhdisti työpaikka Strengbergillä, tehtaallakin syntyi konflikteja kieliryhmien välillä.
Kieliryhmille ei päässyt syntymään yhteisiä kokemuksia, sillä ne eivät olleet kovin paljoa tekemisissä toistensa kanssa. 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla kieliryhmät toimivat pikemminkin rinnakkain. Yhdistystoiminta oli vilkasta mutta yhdistykset toimivat yksikielisinä. Työväen olojen parantamiseen tähtäävä työväenliike käynnistyi Pietarsaaressa vuonna 1901 suomenkielisen työväenyhdistyksen voimin ja 1903 perustettiin ruotsinkielinen sisaryhdistys. Vaikka yhdistystoiminnan voidaan katsoa kiinnittäneen suomenkielisiä kaupunkiin ja mahdollistaneen osallisuuden, se ei kuitenkaan pitkään aikaan tuonut kieliryhmiä yhteen.
Jotta Pietarsaari kehittyy kaupungiksi, jossa eri kieliryhmät viihtyvät ja tuntevat olonsa kotoisaksi, on tarpeen kuunnella tarinoita, joita historiasta eri kieliryhmissä kerrotaan. Suunta on hyvä: kiinnostus kaksikielisyyteen on kasvanut 1980-luvulta lähtien. Historiasta voi päästä yli, kun se on kuultu ja käsitelty, ja kun sen vaikutus tähän päivään selkiytyy. Tämän päivän tilanne ei ole kenenkään syytä. Vaikka emme voi muuttaa menneisyyttä, voimme muuttaa sen merkityksen, oppia siitä ja rakentaa parempaa tulevaisuutta. On erityisen tärkeää kiinnittää huomiota myös yhteistyöstä ja hyvästä yhteiselosta kertoviin menneisyyden tarinoihin ja miettiä, kuinka niiden henkeä voidaan tänä päivänä vaalia.
Miriam Attias, asiantuntija, väestösuhteet, MAP Finland
Carola Sundqvist, museopalvelupäällikkö, Pietarsaari
Pietarsaaren kaupunki sai vuonna 2024 Itämeren kulttuurihelmi-tittelin ensimmäisenä Suomessa. Tittelin myönsi kansainvälinen Interreg-hanke Baltic Sea Region Cultural Pearls, jonka tarkoituksena on lisätä sosiaalista resilienssiä kulttuurin avulla. Pietarsaari sai sen ehdotuksellaan, joka liittyy kaupungin kaksikielisyyshaasteen käsittelyyn. Tarkoituksena on parantaa kieliryhmien suhteita järjestämällä niille paikkoja vuorovaikutukselle ja hyödyntämällä väestösuhdepolitiikan käytäntöjä. Helmivuoden yhteistyökumppanina on toiminut blogitekstin toinen kirjoittaja, Miriam Attias MAP Finlandista. Tämän asiantuntija-avun mahdollisti hankkeen Seed Money Initiative- tuki.
Kuva: Antti Kuusiniemi